Duon kokoontumspaikkana oli Alatalon kammari, jossa tuotoksia harjoiteltiin ja äänitettiin. Äänenmurros alkoi pikkuhiljaa vaikuttaa laulajan kropasssa ja se alkoi tuoda uusia tuulia biisien tekoon ja esittämiseen. Tosin välillä laulaminen oli melko hankalaakin, kun ääni ei totellut ollenkaan.
Omien biisien tekeminenkin alkoi. Oke sanoitti useitakin kappaleita ja sävellyksien lopullinen muoto saatiin Oken soitellessa kitaralla ajattelemaansa sointukulkua ja Asko haki melodiaa laulamalla säestystä mukaillen. Näitä sitten hyvinkin tekijänsä näköisiä tuotoksia taltioitiin c-kasetille kahden mikrofoonin ja kasettidekin järjestelmällä jopa kasetillinen. Joskus kaksi.
Yksi syy Oken innokaalle oman tuotannon luomiselle oli paitsi syvien tunteiden ilmaiseminen luovan hulluuden avulla, myös sen tosiasian havaitseminen, ettei muiden biisejä itse osannut soittaa. Asko sensijaan oli oppinut kitaran soiton kuin tuosta vaan lahjakuutensa avulla. Kriisiähän se pukkasi nuorelle miehen alulle.
Oken sanoitukset henkivät syviä teemoja rakkaudesta,elämästä,sodasta ja rauhasta. Esittipä Asko yhden tekeleistä Iisalmen torilla yhdessä seurakunnan missio-tapahtumassa nuorisobändin kanssa muun ohjelmiston mukana. “Missio-bändissä” soittivat Jyri Hietapakka (rummut), Ismo Eskelinen (kitara), Mika Törönen (kitara), Jari Hiekkapelto (sähköpiano) ja solistina oli Asko. Jos tunnistatte nimiä, niin kasassa oli kohtuu porukka. Tämä bändi oli kasattu vain tuota tapahtumaa varten.
Tämän jälkeen jatkui duo-Dolorosa toiminta vielä pari vuotta ja sitten koitti laulusolistille aika astua armeijan harmaisiin. Oke jatkoi biisien tekoa peräkamarissaan ja niitä sitten lomilla soiteltiin ja lauleltiin. Varusmies- orkesteri oli Askon seuraava kokoonpano, esiintyminen maatalousnäyttelyssä muutaman treenin jälkeen. Kohta olivatkin kaikki Trion jäsenet sitten eri paikkakunnilla, vuodet vierivät ja jokainen harrasteli musiikkia omalla sarallaan.
-orkesterin tie